Leivoin eilen illalla taika- eli suolataikinasta vehnästä nukkekoteihin ja pienoishuoneisiin. Taikinaan laitoin kupillisen vehnäjauhoja, kupillisen suolaa, puoli kuppia vettä ja tilkan öljyä. Paistoin leivonnaiset uunissa 125°C noin 40 minuuttia. Kivikovia tuli! Täytyy sanoa, että taikataikinalla saa leivonnaisiin todella paljon aidomman näköisen pinnan kuin esim. Fimolla.



Maalasin leivonnaiset paistamisen jälkeen hyvin laimealla vesi-akryylimaaliseoksella. Patonkeihin sipaisin lakkaa kiilloksi. Marjapiirakoiden täyte on mikrohelmiä ja ikkunakalvoväriä.

Ivanoffin talosta ei olekaan ollut vielä yleiskuvaa tässä blogissa. Talven pimeydessä saa hämäriä ja epätarkkoja kuvia, mutta ehkä näistä jotain selvää saa. Nukkekotihan on sijoitettu kirjahyllyyn, joten en ole viitsinyt tapetoida seiniä. Siksi nukkekodissa on ikävän valkoista... Yläkerrassa on iso olohuone ja kylpyhuone, alakerrassa munkki Jevgenin huone, keittiö ja Natalian ja Arsenin makuuhuone.



Pohjakerroksessa on Arsenin kauppa.



Vuosisadan vaihteessa sisävessa oli vielä todellinen harvinaisuus. Kaupungeissakin käytettiin yleisesti ulkohuusseja. Ivanoffeilta kuitenkin löytyy ylellinen kylppäri.

Vanhalla ylioppilastalolla oli tänään perinteiset nukke- ja nallemarkkinat. Tämä oli jo kolmas vuosi kun minäkin suuntaisin sinne. Ostoslistalla oli lähinnä taikataikinaleipiä, mutta tarttuipa sitten vähän muutakin mukaan... Peltinen keksipurkki, taitavasti massasta tehdyt punakaali, lihakimpale ja kalasiivut, pirtinpöytä ja matto. Minitavaroiden hinnat olivat mielestäni enimmäkseen kohtuullisia. Paljon ihania paperinukkeja oli myös myynnissä, mutta hillitsin ostohaluni. Taikataikinaleivät eivät tule nukkekotiin, vaan seuraavaan koskettelukirjaani, jonka aiheena on suomalainen kansansatu Tiina tonttutyttö. Pirtinpöytä taas tulee tonttuaiheiseen pienoishuoneeseen.



Kuljin katse jaloissa, sillä etsin Lotan punaharmaita säärystimiä ihmisjoukosta. Lopulta bongasinkin ne - oli hauska tavata nettikaveri kasvokkain! Ihmisiä oli aika paljon markkinoilla:





Nukkekilpailussa oli tänä vuonna teemana sirkus. Mielestäni paras nukke oli nro 12, ennustajaeukko.



Ensi vuonna uudestaan!

SAY otti taas yhteyttä ja kyselee odotanko jo seuraavaa... No kyllä vaan! SAY:n yllätykset ovat aina päivien piristyksiä. Niitä kaipaan etenkin nyt, kun koulussa on tekemistä liiaksikin ja illalla vielä pitää paiskia töitä kerhotätinä tai opettajana. SAY:n kirjekuoressa oli mukana tuoksuvaa teetä, jota pitääkin maistaa.



Puutarhamajan pihapiiriin on noussut kärpässieniä ja ruohotupsuja. Tein hopeapaperista lammikon, jonka ympäröin valkoisilla kivillä. Lammikossa uiskenteleva sorsa heijastuu kivasti vedenpinnasta. Pitää vielä miettiä, miten tekisin kukkia pihamaalle.



Ai niin, Stello haastoi minut kertomaan mitä minulla on päällä juuri nyt. Sininen yöpaita, jossa on edessä kaksi ja takana yksi jääkarhun kuva. Lauantaipäivän lököasu... Pitäsiköhän jo pukeutua?

Löysin sivuston, josta voi olla iloa nukkekotiharrastajille. Täällä on kotimaisten aikakauslehtien kansikuvia, jotka sopivat printattavaksi nukkekoteihin. Lisäsin linkin myös nukkekotiwikiin. Ja eipäs sitten käytetä kaupallisiin tarkoituksiin tekijänoikeuksien vuoksi!

Tässä tulee nyt kuvia viherhuoneesta, jonka olen tehnyt Piirongista mukavalla alennuksella ostettuun kasvihuoneeseen. Ensimmäiseksi päällystin ankean harmaan lattian lasimosaiikilla. Valkoiset metallikalusteet on lainattu Villa Neulasesta. Kasvit on tehty mm. tekokukan osista ja värjätystä jäkälästä. Kanit ovat äidin löytö kirpputorilta.

Ullakolta löytyneen kirjahyllyn kohtaloa olen pohtinut useamman kerran täällä blogissanikin. Näinhän siinä kävi, että kirjahyllystä tuli sitten kirjahylly eikä nukkekoti. Asian ratkaisi se, että hylly olisi mielestäni ollut liian matalalla nukkekotia varten.

Ivanoffit asuvat siis toisessa kirjahyllyssä (kahdella hyllyllä yhteensä kuusi huonetta) ja heidän kodistaan tulee kuvia, kunhan se muuttuu vähän asutumman näköiseksi. Tässä edellisen asukkaan hylkäämässä kirjahyllyssä ovat nyt kaikki runokirjani, joista suurin osa on arvostelukappaleina saatuja. Hyllyn päällä näkyy Villa Neulanen ja pienoishuoneitani.



Fidan kirpparilta löytyi tällaiset torvet Ivanoffin taloon. Ihanat kankaat odottavat pääsyä lakanoiksi Villa Neulaseen ja Ivanoffeille. Vaaleanpunaista on niin paljon, että siitä saisi tehtyä vaikka isomman nuken mekon.

Kauppiaana Arseni Ivanoff tutustuu nopeasti monenlaisiin ihmisiin. Myös Natalia alkaa vähitellen päästä sisään Helsingin seurapiireihin. Pappismunkki Jevgeni on tässä tullut kylään Ivanoffeille. Koska babuska Varvara on edelleen Pietarissa, Natalia on saanut näyttää emännäntaitojaan ja leipoa hedelmäkoristeisen suklaakakun teepöytään. Isä Jevgeni siunaa ruuan ennen kuin seurue istuutuu pöydän ääreen.



Isä Jevgeni on muokattu Neulasten perheen isä-nukesta, joka joutui avioerossa heitteille. Musta viitta on huopaa ja sen ompeleminen nakkisormilla viime yönä (taas uneton yö) oli yhtä tuskaa. Munkkeuden merkkinä on nahkainen vyö ja pappeuden merkkinä iso kaularisti. Mietin yöllä, mistä saan isä Jevgenille ristin kaulaan, ja sitten aamulla tuli Millamin lähettämä tuunattu yllätysaski, jonka sisällä oli mm. ristipaljetteja! Ongelma ratkesi näin. Kiitos Millam!

Ruokasalin kalusteet vaativat vielä maalausta, samoin irrallinen väliseinä, joka häämöttää taustalla. Koska Ivanoffin talo on mahdollisesti vain väliaikaisessa sijoituspaikassaan, en rupea tapetoimaan seiniä. Jos Ivanoffit muuttavat joskus ullakolta löytyneeseen kirjahyllyyn, saadaan sitten tapetitkin seinälle.

"Jenni-kiltti, ethän tee tänä pääsiäisenä kulitsaa", aneli erään ystäväni pikkusisko kerran. Ivanoffit ovat valmistautuneet pääsiäiseen keskellä kesää ja tehneet pyramidinmuotoisen pashan (käy myös kotijuustosta) ja kulitsan, joka on koristeltu sokerikuorrutuksella ja karamelleilla (akryylimaalilla ja mikrohelmillä). Munakupit ovat eyelettejä. Muina herkkuina ovat makkarasiivut ja suklaakakku.

Arseni Ivanoff ja hänen vaimonsa Natalia ovat kotoisin Pietarista. Arsenin hulttioveli Valerin hillitön tuhlaavaisuus ajoi pian Arseninkin velkoihin. Kauppa Pietarissa ei enää kannattanut, ja Arseni päätti muuttaa Suomen suurruhtinaskuntaan, Helsinkiin, jossa pietarilaisilla kauppatavaroilla on kuulemma hyvät markkinat.

Ivanoffin sekatavarakaupan hyllyt ammottavat vielä tyhjyyttään. Arseni on hieman tyytymätön pieneen kauppiastaloon, jossa on vain kaksi kerrosta ja kuusi huonetta. Työhuone ja kappeli jäävät nyt vain haaveisiin. Natalia-rouva sen sijaan pitää jo nyt uudesta rauhallisesta kaupungista ja asunnosta, jonka hän uskoo pian saavansa kodikkaaksi. Pietarista odotetaan vielä saapuvaksi muuttokuormaa ja kodinhoidosta huolehtivaa babuska Varvaraa, joka ei ole vielä koskaan matkustanut Pietarin ulkopuolelle. Mitenhän mahtaa muori selvitä matkasta?



Kuva on otettu ukkoskuuron aikana, joten se on kovin tumma ja rakeinen. Parempia kuvia tulee myöhemmin. Nuket ovat Euro Minis -sarjaa, samoin kassakone. Vitriinipöydän tein 3 mm:n balsalevystä ja korurasiasta. Ivanoffin talo ei siis näillä näkymin tulekaan ullakolta löytyneeseen kirjahyllyyn, vaan makuuhuoneessani valmiiksi olevaan hyllyyn, johon tein vähän uudelleenjärjestelyjä. Etuna on se, että nukketalo ei ole lattianrajassa pölyä keräämässä, kuten se olisi ullakkon hyllyssä ollut.



Pyyhetelineen tein myös balsasta. Se on "petsattu" vesivärillä. Sievempiäkin olen nukkekotiblogeissa nähnyt, mutta tämä kyllä kelpaa minulle ensimmäiseksi balsatyöksi.

Sain viime yönä nukuttua vain kaksi tuntia. Käytin valvonta-ajan hyödyksi ja tein tulevaan Ivanoffin kauppiastaloon kakluunin Pringles-perunalastupurkista. Muina materiaaleina on pitsi, ääriviivatarra, nappi, metallipaperi ja eyeletit.



Tein myös Fimo Softista ruokia. Tällä kertaa parhaiten onnistuivat meetvurstiviipaleet ja porkkanat.



Muovailin lisää vihanneksia ja sieniä.



Tein myös vähän leivonnaisia. Marjapiirakoiden marjat ovat mikrohelmiä, jotka liimasin paikalleen vasta paistamisen jälkeen.

Tässä kuva eilisistä Hietsun kirppiksen löydöistä: korkea lipasto, jonka aion muokata jotenkin, naamio ja EU:n perustuslakikirja. Kirjaan on todella präntätty artiklat pienoiskoossa.



Eilen illalla innostuin tekemään myös itse minejä: tarjoiluvateja, marjakulhoja ja hajuvesipulloja muovi- ja kristallihelmistä. Marjalautaset ovat nappeja ja marjat tekokukan osia ja mikrohelmiä.



Ivanoffin talo on jo suunnitteluasteella, vaikka itse hylly on vielä ullakon pölyssä. Niin, tarina on lähtenyt jo alkuun mielessäni. Tarkoituksena olisi tehdä kartano tai rikkaan kauppiassuvun talo, joka sijoittuu Venäjälle vallankumousta edeltäneeseen aikaan. Taloon voisi tulla kauppa, olohuone, makuuhuone, keittiö, palvelijan huone, kylpyhuone, työhuone (kauppias on myös innokas tutkimusmatkailija, joka kerää erikoisia esineitä eri maiden kulttuureista) sekä ortodoksinen kotikappeli... Sisustamiseen ja pikkutavaroiden tekoon vinkkejä voisi löytyä mm. antiikkilehdistä. Minulla on myös kauniisti piiroskuvitettu kirja Kartanoelämää, joka kuvaa hienoston elämää ja asumista tsaarinajan Venäjällä. Turha kai sanoa, että olen aika innoissani tästä projektista.

Nimittäin nukkekotivaihde päälle. Olinkin uumooillut, että korttihulluuteen tulee nyt pieni tauko. Olin tänään isosiskon kanssa kiertelemässä Hietalahden kirpputorilla, ja sieltä löytyi muutama juttu nukkekotiin: pieni naamio, minikokoinen EU:n perustuslakikirja ruotsiksi ja nukkekotiharrastaja Marjut K:n pöydästä puuvalmis lipasto, jonka aion tuunata - luultavasti petsaan sen vahvalla teellä tummemmaksi. Kamerasta loppui akku, joten kuvapäivitys tulee vähän myöhemmin.

Sitten tajusin mikä aarre ullakollani lojuu. Se on entisen asukkaan vintille jättämä pitkä ja matala kirjahylly. Se on päältä ihan siisti, ja siitä tulisi selvästi unelmien nukketalo, jossa riittäisi loppuelämäksi projektia. Villa Neulanen (Talo Aurinkoinen) kun jäi heti alkuunsa pienksi. Haluaisin myös vanhanajan nukkekodin - Villa Neulanenhan sijoittuu nykyaikaan. Kävin tarkastelemassa ja mittailemassa äsken hyllyä ullakolla, ja se on ihan OK:n näköinen, parempi kuin muistin. Se mahtuisi hyvin makuuhuoneeseeni, jossa on vähän tavaroita. En vaan jaksa yksin kantaa hyllyä tänne alas. (Huom. mahdolliset riuskat lukijat Helsingin liepeiltä. Jos joku vaivautuu auttamaan, voin antaa vastalahjaksi Lundby-talon kaksihuoneisen pohjakerroksen, jonka löysin myös ullakolta. Itse Lundby-talon lahjoitin muutama vuosi sitten naapurin tytölle, mutta kellarikerros unohtui antaa.)

Varikset repivät oksia pesätarpeiksi ikkunani edessä olevasta vaahterasta. Pesätouhut ovat meneillään myös Nuuskamuikkusen majakan tornissa.



Tein eilen ruokakomeron kirpparilta löytyneeseen puurasiaan. Maalasin laatikon, tein hyllyt jäätelötikuista ja ruuat läpikuultavasta Fimosta. Etenkin porkkanoita oli hauska tehdä, ne onnistuivat aika mukavasti.

Pitkästä aikaa on tullut tehtyä minejä. Ostin aikaa sitten puuvalmiin majakan, jonka korkeus on noin 50 cm. Maalasin sen, ja nyt kevään mittaan olen rakentanut siihen Nuuskamuikkusen kotia. Tulin nimittäin siihen tulokseen, että tultuaan vanhaksi Nuuskamuikkunen väsyi vaeltamaan ja muutti majakanvartijaksi meren rannalle. Pienoishuone on nyt lähes valmis; majakan torniin on vielä tulossa lokkien pesiä munineen.



Majakan alakerrassa on keittiö. Kuivatut yrtit ovat koristeheteitä ja tekokukkaa. Seinälautaset ovat servettitekniikalla koristeltuja limsapullonkorkin tiivisteitä. Hyllyssä olevan sinisen teepannun tein itsekovettuvasta savesta. Alareuna simpukkakoristeineen kaipaa vielä vähän ehostusta.



Keskikerroksessa on makuuhuone. Nuuskamuikkunen istuu mielellään nojatuolissa lukemassa Muumipapan muistelmia.



Yläkerroksessa sijaitsee varasto, josta löytyy tarpeellisia työkaluja, kalaverkko ja rantaan ajautuneita aarteita.



Mittakaava 1:12 tuntuu tällä hetkellä aivan liian isolta, joten majakkaa oli kiva tehdä, sillä siinä huonekorkeus on vain n. 11 cm. En ole kuitenkaan turhan tarkka mittakaava-asioissa; tunnelma menee mittojen edelle. Olen käyttänyt tässä projektissa paljon "roskia". Kalaverkko ullakolla on styrox-munien säilytyspussi. Muita materiaaleja ovat olleet mm. tulitikkuaski, grillitikut, kangastilkut ja puulistat. Reikäleivät ostin viime jouluna Nukke- ja nallemarkkinoilta. Keittiön maton olen kutonut itse. Nuuskamuikkunen ja koira ovat pääsiäismunayllätyksiä. Nuuskamuikkusta lukuunottamatta kaikki esineet on liimattu paikoilleen.

Tein Fimo Softista kaikenlaista syötävää nukkekotiin. Englanninlakuja oli hauska tehdä. Kuvan vaaleanpunainen lautanen on muovinappi. Jos joku haluaa lakuja, voin lähettää, sillä näitä on vielä puolikas tulitikkuaski jäljellä.



Täytekakku, voileipiä, pitsoja, karjalanpiirakoita, keitettyjä perunoita ja lihapullia. Näitä kaikkia olen tehnyt ennenkin. Pitäisi keksiä jotain uutta välillä. Mitä ruokia ja muita juttuja Fimosta voi tehdä? Ja miten tehdä lihapullille ja perunoille sopivaa kastiketta? Karjalanpiirakoihin aion laittaa vielä hieman kiiltävää lakkaa voisulaksi.



Massan jämistä tein riipuksia Pörrön ohjeen mukaan. Vasemmalla ylhäällä oleva mustavalkoinen riipus syntyi, kun liitin "minttulakupötköjä" yhteen.

Neulasen Jaakko perheineen matkusti vähän ennen joulua Intiaan ashramiin tarkoituksenaan valaistua ja löytää Elämän Tarkoitus. Villa Neulanen vapautui sopivasti Jaakon vanhemman veljen perheelle, joka kannattaa vähän konservatiivisempia arvoja kuin Jaskan perhe. Villa Neulasen uuteen isäntäperheeseen kuuluu psykoterapeutti-isä, musiikinopettaja-äiti ja kuusivuotias tytär. Nimet puuttuvat vielä, ja ehdotuksia saa laittaa kommenttilaatikkoon.

Jouluruokaa tarjoo kunnon väki... (Hiukan utuisia kuvia, päivänvalo ei riitä keskitalvella.)



"Ihanaa, rakkaani, juuri näitä Aino Aalto -laseja olen aina halunnut."



Katin kalenteriyllätyksistä on jäänyt ikuistamatta tämä karvakuono, piipunrassikoira.



Pois, Rekku, kissankupilta!

En ole päivittänyt vähään aikaan, joten uusia joulukalenteriyllätyksiä on siis esittelemättä enemmänkin. Paketeista on paljastunut viherkasvi, virkattu matto, pyöreä pöytäliina ja joululiina, joka pääsee Neulasten joulupöytään. Lumiukko pääsee Villa Neulasen etupihalle.



Ihanan ihana aukeava korurasia aarteineen ja aito himmeli. Miten joku osaa... Itse en kyllä osaa tehdä näin upeita minejä!



Kiitos paljon joulukalenterivaihdosta! Oli kivaa availla pikkupaketteja ja ihastella niiden sisältöä. Iloista ja rauhallista joulua Katille ja kaikille blogin lukijoille! Tässä vielä kuva lautasista, joita olen tehnyt lautasliinatekniikalla limsapullonkorkin tiivisteistä. Kuvassa oleva tulitikku on muuten viimeiseni, mikä on vähän ikävämpi juttu näin jouluna. Huoltoaseman kauppa lienee auki... Tai sitten pitää käydä tulitikkuja lainaamassa. :)

Olen jo monena vuonna halunnut rakentaa kotiini jouluseimen hahmoineen, mutta sopivaa paikkaa sille ei ole löytynyt, eikä oikein hahmojakaan. Olen kyllä tehnyt Marian, Joosefin ja muut hahmot jonkun saksalaisen askartelulehden ohjeen mukaan puuaihioista maalaamalla, mutta niistä tuli mielestäni aika pökkelömäiset.

Nyt keksin ottaa Neulasten vauvan Jeesus-lapseksi ja rakentaa seimen koristehäkkiin, jossa minulla on yleensä huvimaja-pienoishuone. Tallin lattialle laitoin meriheinää. Lampaat ja vuohi ovat seimen äärellä, mutta ihmishahmot puuttuvat. Kaupoista on vaikea löytää mieleisiä seimihahmoja. Schleich toi markkinoille tänä jouluna oman settinsä, mutta se on paitsi kamalan kallis, myös tyypillisesti imelääkin imelämpi. Harkitsin myös tekeväni sellaisen seimen, jonka ympärille olisi kokoontunut suomalaisen metsän eläimiä, mutta tällainen tästä sitten lopulta tuli. Kuvasta ei näy, mutta tallissa on myös juoma-astia eläimille ja lantalapio. Luultavasti askartelen vielä ainakin joulutähden tallin ylle kimaltamaan. Olen oikein tyytyväinen tähän jouluseimeen. Uskon pitäväni tätä tulevinakin jouluina esillä ja ehkä myös rakentavani tähän joka vuosi jotain uutta.

Katin paketista tuli tänään kastelukannu ja kukkaruukku.



Itse innostuin eilen illalla urakoimaan pannunalusia minimosaiikista ja tulitikuista.



Liimasin myös jo aikaa sitten tekemäni pitsat ja voileivät puisille alustoille. Leikkeleet ovat Angie Scarrin tekemiä.

Tässä on taas kuvia Katin ihanista joulukalenteriyllätyksistä. Kasvinosia, nappeja ja pussillinen nurmikkoa tai sammalta. Kahdessa napissa on hauska kellotaulu. Sammal pääsee kasvamaan Villa Neulasen kivijalkaan.



Vaaka ja mahtava idea – Aino Aalto lasit. Myös vaa'assa on hienot yksityiskohdat.



Sievä kori täynnä peseytymisvälineitä ja joulukranssi Villa Neulasen ulko-oveen.



Kyllä kelpaa availla tätä joulukalenteria... =)

Kiitos Anita ja Netta tarinahaasteesta. Älkää pahastuko, jos en ainakaan heti vastaa, olen "vähän" väsynyt. Eli siis kertakaikkisen poikki. Onneksi huomenna pääsen sairaalaan – tosin en sängynpohjalle pötköttämään, vaan työharjoitteluun :D, joten tulee vähän vaihtelua ja helpotusta tavanomaiseen opiskeluun.

Tässä on Katin viimeisimmät kalenteriyllätykset: hyasintti, Muumi-kirjoja, essu, pannunalunen, keittiöpyyhkeitä ja korttitasku joulukortteineen. Korttitasku löysi paikkansa Villa Neulasen ulko-oven sisäpuolelta.



Omia tekeleitä viime päiviltä ovat erilaiset helmistä tehdyt hajuvesi-, voide- ja shampoopullot, keittiöpurkki ja lautaset. Lautaset ovat limsapullonkorkin tiivisteitä, jotka koristelin vihreällä silkkipaperilla serviettitekniikan avulla. Jonkun blogista löytyi lautasten koristeluun hyvät ohjeet, mutta en muista kenen. Vinkatkaapa! Keittiöpurkki on tehty lempikuulakärkikynästäni, joka hajosi. Läpinäkyvä muoviosa on kynän "painike". Purkin sisällä on vihanneskrassin siemeniä, jotka muistuttavat aivan ruskeita papuja 1:12 maailmassa. Korkiksi liimasin keltaisen helmen.



Kylvin muuten sitä vihanneskrassia eilen. Kohta saa vihreää leivän päälle.

Katin tekemästä joulukalenterista löytyy toinen toistaan hienompia yllätyksiä. Huom, nämä eivät siis ole "aitoja", vaan nukkekotikokoa. Mustikkarahkapiirakka, tuoksuvaa teetä ja teesiivilä, lautasliinapaketti ja kynttilöitä, joissa on kukkakoristelu! Kiitos!



Itse olen tehnyt mm. tällaisia"tiffany"lamppuja korukalotista, silkkipaperista, grillitikusta ja puunapista. Punainen lamppu lähti Katille, valkoinen tulee Villa Neulaseen.




Lähetin Katille myös joitakin vanhoja säilykepurkkeja.

Katin nukkekotijoulukalenteri saapui marraskuun viime päivinä ja perjantaina pääsin sitten avaamaan ensimmäisen "luukun". Paketista löytyi mikäs muu kuin nukkekodin joulukalenteri! Toisen päivän paketissa olivat nämä söpöt pikkutyynyt ja kolmannen päivän yllätys oli mahtava lehmäpurkki täynnä keittiövälineitä.



Tänään oli sitten kauan odotetut nukke- ja nallemarkkinat Vanhalla ylioppilastalolla. Kaukaa viisaana askartelin Liiolii-napin rintaani, jotta nettitutut tunnistaisivat paremmin. Hei vaan Johanna, Anita, Tellu ja kaikki muut, oli hauska tavata teidät! Tunnelma markkinoilla oli perinteiseen tapaan mukava ja ihasteltavaa riitti. Alan harrastajat olivat kyllä pistäneet parastaan.

Ostoksia tuli tietenkin tehtyä. Tavoitteena oli ostaa joulukinkku, sillä en ole osannut tehdä sitä yrityksistä huolimatta. Kinkkuja oli tarjolla useammassakin myyntipöydässä. Valitsin lopulta yhden, joka näkyy kuvassa. Samasta pöydästä oli pakko saada vielä joulukala. Viereisestä pöydästä lähtivät mukaan taikataikinasta leivotut leivät ja pullapitkot - uskomattoman aidon näköisiä! Johanna oli tuonut markkinoille vaikka mitä. Häneltä ostin kaksi helmeä (selviä maljakoita) ja pienen lelueläimen kärrynsä kanssa. Matto oli muistaakseni Tarulta ja CD-levyt Riikamarialta. (Korjatkaa, jos olen väärässä.) Kaupan päälle tuli vielä pieni nallekalenteri. Tellulta löytyi mahtava sushi-annos ja joulupöytään porkkanalaatikko. Jostain pöydästä tarttui vielä mukaan nahkakassi aidoilla rottinkikahvoilla.



Nukkekotiväen vuoden huipennus on siis takana. Haaveilen, että joskus itsekin olen tuolla markkinoilla myymässä tekeleitäni. On muuten alkanut himottaa Tukholman miniatyyrimessut... Maaliskuussa olisivat ensi vuoden ensimmäiset.

Tässä yksi omatekoinen mini, jonka Kati löysi tänään tekemästäni joulukalenterista. Kurkku on tosin Angie Scarrin taattua tavaraa, pilkoin sitä vähän palasiksi.

Jokohan Villa Neulasen julkisivu vihdoinkin valmistuisi... Tartuin härkää sarvista ja otin vieroksumani sahan kauniiseen käteen. Luovuin suosiolla jiiriin sahaamisesta ja teen ulkoikkunoiden pokat vähän omamoodi. Ikkunankehyksiä puuttuu vielä myös sisältä. Ikkunalasejahan taloon ei tule, mikä on vähän sääli. Kohta pääsen laittamaan verhot ikkunoihin, eikä nukkekoti toivottavasti enää silloin näytä kummitustalolta.



Kuva on vähän rakeinen, kun se on iltasella otettu. Nykyään alkaa olla niin lyhyet päivät, ettei ehdi valoisan aikana räpsiä kuvia.

Ihan Itse -foorumilla yritetään käynnistää nukkekotiaiheista joulukalenterivaihtoa. Homma näyttää etenevän niin kohmeisesti, että aloitan ihan oman vaihtoprojektini, johon haen täten yhtä (tai max kahta) osallistujaa.

Idea on tämä. Kumpikin vaihtoon osallistuja väsää 24 pientä nukkekotisisältöistä pakettia, jotka on numeroitu 1-24. Sisältönä ainakin kahdeksassa olisi itse tehty nukkekotitavara, aivan mikä tahansa, kunhan koko olisi n. 1:12. Max kahdeksassa paketissa olisi ostettu nukkekotitavara ja max kahdeksassa materiaalia nukkekotinäpertelyihin, esim. kangasta, nauhoja, nappeja jne. Pääpaino olisi siis itsetehdyissä jutuissa. Pikkupaketit laitettaisiin sitten isompaan postipakettiin ja lähetettäisiin kumppanille marraskuun loppuun mennessä. Sitten joulukuussa pääsisi avaamaan yhden yllätyksen päivässä joulupukin saapumiseen saakka.

Miten on, löytyykö kiinnostusta, aikaa ja halua sitoutua? Ilmoita itsesi kommenttilodjaan tai suoraan sähköpostilla minulle osoitteeseen astuvan_akka (ät) yahoo. com. (<--- Poista välilyönnit.) Olen ihaillut jo pitkään näitä joulukalenterivaihtoja, joita esim. Nukkekotielämää -listalaiset ovat toteuttaneet. Nyt haluan itse mukaan!

Oma varsinainen nukketaloni edustaa nykyaikaa, mutta koska teen myös eriaiheisia boxeja, kaikenlaiset miniatyyrit kännykästä leipälapioon löytävät kyllä kotinsa.

Voiko hirveämpää esinettä olla kuin tämä tässä? Käsittääkseni se on tarkoitettu kännykkätelineeksi. (Mihin sellaistakaan tarvitaan?) Paitsi että se on susiruma, se on myös huonosti tehty, eli siinä on teräviä metallireunoja, eikä se kännykkäkään istu siinä, kokeilin kyllä. Ajatelkaa, että jossain on oikeasti tehdas, joka kehtaa valmistaa tällaisia.



Ostin kauhistuksen ajat sitten Euroihmeestä, sillä näin siinä heti potentiaalisen nukkekodin nojatuolin. Tuunaus kuitenkin jäi, ja vasta tänä iltana häkkyrä sai uuden ulkomuodon. Verhoilin tuolin pienikuvioisella puuvillakankaalla ja toppasin vanulla. Saattaa olla, että huolittelen vielä saumakohdat piiloon ohuella nauhalla. Tai sitten nojatuoli jää tällaiseksi.



Aura Neulanen vaihtaa lakanoita ilta-auringon paisteessa. Kuvassa näkyy sänky, johon nikkaroin vihdoinkin päädyt.

Kissa on hypännyt pöydälle tutkimaan kauppakassista purettuja ostoksia. Kissanruokapakkaukset on tulostettu näiltä mainioilta sivuilta ja täytetty soijarouheella. Muovipullot ovat akryyliväreillä maalattuja silmätippa-ampulleja, joiden pohja on leikattu tasaiseksi askarteluveitsellä. Ostoskassi on taiteltu ja liimattu ohuesta paperista.



Tupakkaa ja kahvia kuluu, kun Jaakko Neulanen yrittää saada tutkimustaan valmiiksi. Kannettava tietokone on pahvinpala, jonka näyttö ja näppäimistö on tulostettu täältä.

Kävin Alkossa kysymässä tyhjiä puisia viinipullolaatikoita. Tällä kertaa siellä ajelehtikin yksi ylimääräinen, jonka sain ottaa mukaani. Siististä tukevasta laatikosta saa kaksikerroksisen pienoishuoneen, kun sen nostaa pystyyn. Laatikon kansilevystä voi sahata lattian/katon kerrosten väliin. Huonekorkeus ei tule olemaan hirveän suuri, mutta ihan riittävä kuitenkin. Itse asiassa haluaisin, että Villa Neulasessakin olisi hieman matalammat huoneet, sillä ne näyttäisivät kodikkaammilta kuin korkeat.

Meidän taloyhtiössämme on kuulemma askarteluhuone, jonka avainta voi lainata huoltomieheltä. Pitänee käydä katsastamassa onko siellä höyläpenkki, kotona kun en viitsi tehdä isompia nikkarinhommia.

Näillä näkymin viinipullolaatikon alakertaan tulee pitsaravintola A-oikeuksineen ja yläkertaan kokin asunto. Projektin aloittaminen saattaa kyllä vähän venähtää, sillä haluan tehdä joulutontun mökin ensin valmiiksi. En ole kauhean nopea boxien tekijä. En haluaisi millään saada niitä valmiiksi ja päästää käsistäni... Suunnitteleminen ja tekeminen on vielä mukavampaa kuin valmiin boxin ihailu. Pienoishuoneeni eroavat Villa Neulasesta siinä mielessä, että ne tulevat selkeästi joskus valmiiksi. Varsinainen nukkekotini taas on jatkuvasti muuttuva projekti, joka ei toivottavasti valmistu koskaan.

Katsoin Stellon minisivuilta miten kangaspuiden loimi kiinnitetään OIKEIN, ja kolmannen maton kutominen sujuikin huomattavasti helpommin ja jälkikin oli siistimpää. Tämän siniharmaan maton kudoin eilen uimarannalla. Se on kooltaan 8,5 x 12,5 cm. Kissa on vanha pääsiäismunayllätys.



Huomasin taas kerran, että puuhani ovat outoja. Muut ikäiseni eivät tee rannalla käsitöitä hellemekossa, vaan makoilevat bikineissä ja korkeintaan selailevat naistenlehteä. (Tylsää, haudassa ehtii sitten maata.) Olin myös ainoa yli kymmenvuotias, joka kahlaili vedessä. No, olen kyllä aina ollut jotenkin erilainen kuin muut, ei kai se miksikään muutu, vaikka ikää tulee lisää... ;-)

Kudoin eilen yhden revontulten värisen maton joulutontun boxiin ja tänään samanlaisen, mutta vähän pitemmän. Kuvassa valmistuu tämänpäiväinen matto. Sitä oli hauska kutoa tuolla pihalla istuen. Purin tosin tuon pätkän ja aloitin alusta, sillä matto alkoi levetä uhkaavasti. Valmiin maton koko on noin 4 x 10 cm. Monivärisestä langasta saa kirjavan räsymaton.



Kävin hiekkarannalla kahlailemassa. Merivesi oli matalimmissa paikoissa niin lämmintä, että tuntui kuin olisi vetänyt villasukat jalkaan. Vedessä vilisti satoja, ellei tuhansia pieniä läpikuultavia kalanpoikasia.

...mutta se kuuluu Neulasten paheisiin kuten viini ja pitsakin! Tupakka-aski on tulostettu Jim's Printable Minis -sivuilta. Savukkeet on pätkäisty valkoisesta klemmarista ja filtterit maalattu akryylimaalilla.

Sainpas vihdoin vietyä kameran filmin kehitykseen. Minulla ei siis ole digikameraa, joten nämä kuvat ovat skannattuja paperikuvia. Ensimmäisessä on avainkaappiin tehty huussi. Oven yläpuolella olevan linnunpöntön sain Ihan Itsen miniswapista keväällä 2005. Huussin pönttö taas on tehty pahvirasiasta ja kansi tunnistamattomasta muovinpalasesta. WC-paperirullan hylsynä on pätkä mehupilliä. Seinillä on julisteita 60-luvulta. Yellow Submarine -juliste jää valitettavasti piiloon.



Laitanpa tähän toisenkin kuvan, joka ei kyllä liity minitouhuihin. Lauttasaaren rantaa pelastusrenkaan läpi reilu kuukausi sitten. Meri oli vielä jäässä.

Tein tällaisia purnukoita nukkekotiin. Purkit ovat kumista läpinäkyvää letkua, jota leikkasin n. 1-2 cm pituisiksi pätkiksi. Pätkät liimasin tukevalle paperille pystyyn. Kun liima oli kuivaa, leikkasin purkit irti paperista ja täytin ne erilaisilla "herkuilla". Lopuksi liimasin pienen kangaspalan kanneksi ja kiinnitin sen metallilangalla. Purkkien täytteenä on vasemmalta alkaen spagettia, silputtua tekokukkaa, nonparelleja, punaisia askarteluheteitä ja helmiä.



Jostain syystä ei tunnu yhtään oudolta tehdä toukokuussa jouluaiheista pienoishuonetta... Pitkään suunnitteluastella olleesta "tontun koti" -boxista tulee siis joulutontun tunnelmallinen koti. Teen sitä puiseen laatikoon, ja sinne tulee ainakin sänky, kaakeliuuni, pöytä ja paljon pieniä yksityiskohtia. Lisätietoja ja toivottavasti kuviakin tulee tänne projektin edistyessä.

Muovailin äsken ensimmäistä kertaa onnistuneesti Fimo-massasta nuken pään ja kädet (sekä vähemmän onnistuneet jalat). Aiemmat yritykset olen heittänyt menemään, mutta nyt mainion ohjeen avulla sain tehtyä suht hyvän, mutta varsin persoonallisen 1:12 rouvan. Rujo siitä nukesta tuli, mutta rakas se on, kun kerran sai kunnian olla ensimmäiseni!

Muotoilin ensin talousfoliosta pallon (eli pään), kaulan ja vähän hartoita. Päällystin foliopohjan beigellä Fimo Softilla ja etenin kuten tässä keijunuken ohjeessa lisäten vähä vähältä pieniä massapaloja. Silminä käytin 4 mm pyöreitä lasihelmiä. Ihosta tein ryppyisen, sillä ajattelin tehdä nukesta mummon. Nukesta tuli kuitenkin lopulta nuorehko, mutta rokonarpinen nainen, joka ilmeisesti nauttii liikaa a-juomia eikä nuku tarpeeksi... Paiston jälkeen punasin nuken huulet ja posket, maalasin silmähelmet ja kulmakarvat sekä liimasin ruskeaa villaa kulahtaneeksi permanentiksi.

Valitettavasti ei ole vielä näyttää kuvaa teille! Skanneri sai nuken näyttämään hirviöltä.

Nuo Hannie Sarrisin keijunuket ovat muuten mielettömän upeita. Oma nukenpääni on tietysti hyvin kaukana noista...

Vakiokirppikseltäni löytyi valtava pala tällaista valkoista pitsimäistä kangasta alle eurolla. Tästä tulee hienot verhot nukkekotiin. Ehkä tätä voisi käyttää myös 1:12-kokoiseen mustalaisnukkeen, josta haavailen. Haluisin siis tehdä alusta asti itse romaninaisnuken perinteisine vaatteineen. Kangas on todella ohutta ja pehmeää, joten sitä on helppo ommella ja käsitellä. Pari kellastumaa siinä on, mutta eiköhän ne lähde pesussa kuten ummehtunut kirpputorin hajukin.



Isälle nimipäiväonnittelut! Kortti-ideakin oli, mutta en ehtinyt sitä toteuttaa ja lähettää...

Tässäpä yksi tee-se-itse-ohje nukkekotiin.

Tarvikkeet:

– Lääketabletin kirkas läpipainopakkaus
– Akryylimaalia (askartelumaalia), valkoista ja punaista
– Paksua hopeapaperia
– Reiättömiä punaisia mikrohelmiä

1. Leikkaa lääketabletin läpinäkyvä suojakupu irti jälkiruokakulhoksi.
2. Kaada kulhoon tippa valkoista askartelumaalia. Älä täytä kulhoa aivan äärimmilleen, vaan jätä näkyviin vähän reunojakin.
3. Anna kuivua hetki ja lisää maalia, jos aiempi maali tuntuu kovasti kitistyvän kuivuessaan. Sekoita kevyesti pisara punaista maalia joukkoon.
4. Leikkaa hopeapaperista lusikan varsi ja upota se marjaherkkuun.
5. Kun marjaherkun pinta on hieman hyytynyt, ripottele päälle muutamia mikrohelmiä marjoiksi.



Hyvää ruokahalua!

Istutin pari tekokukkanippua pieniin saviruukkuihin. Nämä pääsevät esille Villa Neulaseen tai huvimajaan. Kukkia on jäljellä vielä ainakin parikymmentä nippua, pitäisiköhän perustaa myös kukkakauppa?



Villa Neulasen julkisivuremontti jatkuu hitaasti mutta varmasti. Tänään sain viimein maalattua vaaleankeltaiset seinät ranskansinisiksi. Muutos parempaan on suuri. Sininen sopii paremmin makuuhuoneeni sisutukseen eikä talo näytä enää niin pikkutyttömäiseltä. Aurinko kyllä ehti laskea kesken maalausurakan, joten viimeistely pitää tehdä huomenna. Onnistuin sotkemaan vähän nukkekodin tapetinreunoja maalilla, mutta peitän sotkut jollain luovalla viritelmällä.

Tänään posti toi pari hauskaa pulleaa kirjekuorta. Johanna lähetti söpöjä puisia minimunia. Nämä pääsevät pääsiäiskoristeiksi Villa Neulasen ikkunoihin tai sitten ripustan näitä ihan 1:1 kokoisiin koivunoksiin tuossa keväämmällä. Kiitos Johanna!



Toinen paketti tuli Ihan Itsen Pelagialta, joka lähetti paljon rintsikanhakaisia (mm. koukuiksi nukkekotiin) sekä vaikka mitä muuta mielenkiintoista, josta kuvassa on vain murto-osa. Imukupista tulee tarjoiluvati tai toisinpäin käännettynä kattolampun kupu. Neulaset ilahtuvat varmasti myös puisista pikkupatsaista, sillä he ovat keränneet kotiinsa kaikenlaista etnohenkistä tavaraa. Mustista ja harmaista osista (mitä lienevät?) tulee vaikka CD-levytelineitä... Hammaslääkärin peili on myös ihana ja samoin tuo punainen laatikko, jonka sisällä on pienet vesivärit ja sivellin.  Suurkiitos kaikesta!

Tässä on Neulasten olohuone, joka sijaitsee talon keskikerroksessa. Aura-äiti levähtää sohvalla tyttärensä Helkan kanssa. Pizza maistuu molemmille, ja äidille ilmeisesti myös viini.

Pönttöuuni on tehty Pringles-purkista. Sohvan liimasin pahvista ja päällystin pumpulilla ja kankaalla. sen kaavat ovat Vivienne Boultonin Nukkekotikirjasta. Toinen sarvipää seinällä on magneetti, toinen on rintakoru.



Yläkerroksessa on perheen yhteinen makuuhuone. Otso-vauva nukkuu kehdossa. Vanhempien parisängyn tein pahvirasian kannesta. Kampauspöydän alla olevan maton tein kirjomalla ristipistoin aida-kankaalle. Kirjahyllyssä on itsetehtyjä ja muutama ostettukin minikirja sekä sideharsosta tehtyjä kestovaippoja.

Tässä tulevat ensimmäiset kuvat nukkekodistani Villa Neulasesta. Lainasin digikameraa, mutta en osaa käyttää sitä kovin hyvin, joten kuvat ovat aika epätarkkoja. Eiköhän näistä saa kuitenkin jonkinlaisen käsityksen siitä minkälaisessa talossa Neulasten perhe asustaa. Alakerran keittiössä perheen isä Jaakko on juuri saanut valmiiksi juhla-aterian. Kohta vieraat saapuvat!

Keittiö (kuten koko talo) on vielä hyvin keskeneräinen. Ikkunoihin tulee vaaleansiniset verhot, tiskipöytään vesihana ja tiskipöydän ylle maustekaappi ja tanko, johon voi ripustaa tiskiharjan ja muita keittiötarvikkeita.



Jaahas, Vuodatuksen kuvagalleria hyytyi TAAS, joten lisää kuvia tiedossa vasta myöhemmin.

Leikkasin ja viilasin aiemmin kirpputorilta ostamani muovikorkit paistinpannun muotoisiksi ja maalaisin ne mustalla akryylimaalilla. Liimasin Fimosta tehdyt ranskikset ja makkarat (kyllä, nuo ruskeat pökäleet ovat makkaroita) pannulle tirisemään. Sinertävät juomalasit ovat nyörinstoppareita.



Blogini uusi ulkoasu on muuten Herkun sivupohjapankista, kiitos, kiitos!

Tässä lupaamani kuva uusimmista Fimo-paistoksistani. Voileipien ja pizzojen päällä olevat leikkeleet ja kakkuja koristavat hedelmät ja marjat on leikattu massaguru Angie Scarrin tekemistä esipaistetuista polymeerimassapötköistä. Ostin ne viime joulukuussa nukke- ja nallemarkkinoilta Vanhalta, ja täytyy sanoa, että kannatti. Varsinkin tomaatit ja kiivihedelmät ovat uskomattoman aidon näköisiä. Mustikkapiirakan leivoin kruunukorkkiin. Voileipätarjottimen muovikuvun sain äidiltä. En tiedä mikä se on alunperin ollut, mutta tarjotinkuvuksi se on täydellinen. Minulla on vielä toinenkin samanlainen! Kuvasta puuttuvat ranskalaiset perunat ja makkarat, jotka aion liimata pullonkorkista tehtyyn paistinpannuun.



Haa! Vuodatuksen kuvagallerian koko näyttää kasvaneet kymmenestä Mt:sta kahteenkymmeneen. Hyvä juttu, sillä kuvat ovat olennainen osa tätä blogia.

Tammikuunhan piti olla meikäläisellä askartelutarvikkeiden ostolakkoa... Lakko on pitänyt muuten hyvin, mutta eilen sorruin ostoksiin kirpputorilla. Onneksi rahaa meni vain 2,50 € ja saaliiksi tuli kaikenlaista nukkekotiin sopivaa. Linnunmunat irrotin kynttilämansetista. Niitä on paljon enemmän  kuin kuvassa. Muovisesta akvaariokasvista saa ruukkukasveja nukkekotiin. Maalausteline on sellaisenaan juuri sopiva Neulasten taiteilijapariskunnalle. Afrikkalainen rumpu oli matkamuistokoru, ja pullonkorkeista teen paistinpannuja maalaamalla ne metallimaalilla. Mutta mitähän keksisi tuosta pullonkorkin toisessa päässä olevasta renkaasta?



Kuvan tavaroiden lisäksi löytyi vielä pieni matkamuistomaljakko ja pussillinen nahanpaloja, joista voi askarrella nukkekotiin laukkuja, kenkiä ja vöitä.

Monet kirpputorit, kuten Lauttasaaren Emmaus, ovat niin siistejä ja laadukkaita, ettei niistä löydy roskanetsijälle mitään sopivaa. Nukkekotiharrastajahan hyötyy kaikenlaisesta romusta ja krääsästä, jolla ei ole muille mitään arvoa tai käyttöä. Nämä tavarat löysin Fidan Lähetystorilta Sörnäisistä. Osaako joku suositella muita "romutoreja" Helsingissä?

Ai niin, äidiltäkin sain tässä vastikään pussillisen korkkeja, ilotulitteen jämiä (tulevia kulhoja ja lampunvarjostimia) ja läpinäkyvän muovikuvun, jonka alle voi massailla tarjottimellisen Fimo-herkkuja...

Ahkeroin tänään myös Helka-nuken valmiiksi. Helka Neulanen on kymmenvuotias koululainen  (neljäsluokkalaiset ovat kivoja), varsinainen pikku prinsessa. Pikkuveli, joka sai pikaristiäisissä nimen Otso erään hoitolapseni mukaan, on Schleichin vauvahahmo. Helkan vaatteiden tekeminen oli hankalaa. Ompeleminen minimittakaavassa ei ole minun heiniäni. Ei se kyllä oikein luonnistu 1:1 mitassakaan. Myös hiusten kiinnittäminen oli hermoja raastavaa. Tammer-liima ei ole kai se paras vaihtoehto tähän... Liimaa on nyt joka paikassa! Onneksi lopputulos tyydyttää minua, ja sehän on tärkeintä.

Nämä takkutukat uusissa vaatteissaan ovat Neulasten pariskunta. Aura toimii kotiäitinä ja osa-aikaisena meediona, isä Jaakko taas ei vielä oikein tiedä, mitä isona haluaisi tehdä. Biodynaaminen viljely saattaisi kiinnostaa. Tai kasvisravintolan perustaminen. Perheeseen kuuluu myös tytär Helka, sekä vielä ristimätön poikavauva. Lapsetkin pääsevät lähipäivinä kuvattavaksi skannerin väliin.



Nuket ovat Euro Mini's nukkeja kovalla kädellä muokattuna. Molemmille on liimattu uudet hiukset langasta. Isäpappa sai myös pukinparran. Vaatteiden tekeminen oli suoraan sanottuna yhtä tuskaa. Ne on tehty farkku- ja trikootilkuista liimaamalla ja ompelemalla. Äidin puvun koristeina käytin myös nauhoja. Isästä on lähikuva vanhassa puserossaan täällä.

Tänään on ollut oikein luova ja antoisa päivä nukkekotirintamalla. Teemanani on ollut romusta ja roskasta uutta. Syksyllä löysin pienestä lelukaupasta rikkinäisen nukkekodin hopeakaapin, jonka sain puoli-ilmaiseksi. Korjasin sen tänään ehtaan kuntoon. Samoin laatikossani on pyörinyt jo pitempään vanhanaikainen nukkekodin pesupöytä, josta altaat olivat jo kaupassa hukkuneet. Senkin sain tosi edullisesti. Tänään sitten keksin, että tyhjät tuikkukynttilän kupit sopivat täsmälleen pesupöydän altaiksi. Pesupöytä tulee tekeillä olevaan talonpoikaistyyliseen tontun kotiin, joka koostuu kolmesta laatikosta. Yhteen tulee tupa, toiseen kammari ja kolmanteen sauna.

Tein tänään myös kaksi minilöytöä: kirpparilta parisenttisen Buddhan patsaan nukkekodin hippi-isälle ja asematunnelin Euroihmeestä tuolin rungon. Molemmat maksoivat euron. Euroihmeen tuoli on metallinen häkkyrä, aivan mielettömän ruma ja kolho. Uskomatonta, että joku ylipäänsä valmistaa sellaisia jossain. Heti kun näin sen, keksin kuitenkin, että siitä saa toppaamalla ja verhoilemalla hienon nukkekodin nojatuolin. Harmi, etten saa tuolista ennen ja jälkeen -kuvia blogiini, sillä käytössäni on vain skanneri. Joka tapauksessa tuolin muodonmuutos tulee olemaan melkoinen.

Nukkekotini tulee muuttumaan lähipäivinä siniseksi. Nykyinen vaaleankeltainen väri on jotenkin äklö eikä edes sovi muuhun 1:1 sisustukseeni.

Nämä minikirjat, tällä kertaa hollanninkieliset, näpersin tänään. Tulitikku on näyttämässä kokoa.

Itsesensuuri poisti edellisen päivityksen. Meemeihin on kiva vastata, mutta yritän pitää tämän blogin kuitenkin enemmän askartelu- kuin tilitysblogina.

Tässä tämäniltaisia askarteluja, minikirjoja nukkekotiin, ehkä divari-pienoishuoneeseen, jonka vielä joskus aion toteuttaa. Kirjojen kannet ovat eri nukkekotisivustojen ilmaisia printtauskuvia, aika suttuisia kyllä. Sivuiksi liimasin pieniä paperiarkkeja. Yksi kirjoista on ainakin J.R.R. Tolkienin Hobitti. Olisipa hauska, jos vaikka Pienen Pienen tekijät toteuttaisivat suomalaisen kirjankansiarkin - samaan tapaan kuin Riikan tekemä siististi painettu elintarvikearkki, jota on saatavilla sieltä sekä nukkekoti- että muotinukkekoossa.



Minulla on huomenna työhaastattelu!

Terveiset nukke- ja nallemarkkinoilta Vanhalta ylioppilastalolta! Pääsin paikalle aamu-unisena vasta aika myöhään, mutta silti riitti vielä katseltavaa ja hypisteltävää. En ole erityisen kiinnostunut isommista nukeista enkä nalleista, mutta miniharrastajallekin löytyi paljon kaikenlaista. Tuntui siltä, että noin puolet pöydistä kauppasi nukkekotitavaraa, puolet muuta. Näytteillä (ja myytävänä) oli hienoja roomboxeja, mm. sikarilaatikoihin (?) tehtyjä näkymiä ja huoneita, joiden mittakaava oli selvästi pienempi kuin 1:12. Suomen nukkeyhdistys oli järjestänyt nukentekokilpailun aiheena Andersenin satujen hahmot. Parhaat olivat näytteillä, ja niistä suosikkini oli Prinsessa ja herne -sadun nukke. Löysin markkinoilta kauan haaveilemani nukkekodin joulukuusen, tosin koristellun - olisin tahtonut koristelemattoman, mutta tämäkin on hieno, violettipalloinen. Paljon ideoita varastin kotiin, esim. mitä kaikkea Fimosta voikaan muovailla. Tunnelma oli markkinoilla mukava ja rento, kuten nukke(koti)harrastajien tapaamisissa tuppaa aina olemaan...

Nukkekodin äiti löysi vihdoin onnensa. Euro Mini's -mies stailattiin uuteen uskoon lisäämällä muliinilangasta katu-uskottava tukka ja pukinparta. Tältä mieheltä löytyy asennetta! Puseron viimeistely ja huolittelu on vielä kesken, samoin herralta puuttuvat housut. Vielä nimeämätön mies tekee muuten kaikki vaatteensa itse (ja sen kyllä huomaa)...

Fimo-massailut on vihdoinkin poltettu ja lakattu. Tässä ryhmäkuva kaikista muista paistoksista paitsi perunoista ja kukkamaljakosta, jotka eivät kestä julkisuutta... Karjalanpiirakoista tuli hiukan kookkaita mittakaavaan nähden, mutta se ei haittaa. Punainen kala tulee pieneen muovirasiaan, josta syntyy Realistic Waterilla täytettynä toivottavasti akvaario nukkekotiin.



Nalleperhe sai häädön Talo Aurinkoisesta parin päivän asumisen jälkeen. Nukketaloni ei nyt vaan ole karhuille vaan ihmisille tarkoitettu... Päädyin puolivalmiisiin ja edullisiin Euro Mini's-nukkeihin, äitiin ja lapseen, joille pitää ommella vaatteet itse. Poikanukke muuttuu vielä käsissäni tytöksi, ja jos Euro Mini's -isukkikin päättää joskus muuttaa saman katon alle, aion muokata myös sen Hitler-viiksisestä tomppelista parrakkkaaksi ja pitkätukkaiseksi hippimieheksi.

Yritin tänään parannella eilen muovailtuja massapäitä ennen polttamista. Ei tullut mitään! En millään saa aikaan nukenpäätä, johon olisin tyytyväinen. Liiskasin siis päät ja tein niistä suklaakakkuja ja muita leivonnaisia. =D

Nukkekotiin muutti itsetehtyjen nukkejen sijaan tänään neljä nallea, rouva Karhu, herra Karhu ja kaksi poikaa. Isä ja vanhempi poika ovat viime kesän löytöjä Unkan baarin varastomyymälästä Karjalohjalta. Ainut ongelma noiden nallejen kanssa on se, että ne ovat hiukan pieniä mittakaavaan 1:12, vain noin kahdeksansenttisiä. Ja ovathan ne aika tönkköjä, kun tassut eivät taivu. Saavat kuitenkin kelvata ainakin tositaiseksi. En halua mitään viktoriaanisia posliininukkeja talooni, joka edustaa lähinnä nykyaikaa. Sinellin käsintehdyt tanskalaiset "talonpoikaisnuket" ovat toisaalta upeita, mutta niiden hinta kipuaa yli kolmenkympin, joten en viitsi ostaa.

Illalla leivoin Fimo-massasta ruokia nukkekotia ja roomboxeja varten. Tein karjalanpiirakoita, perunoita, suklaalevyn sekä spagettia sekä kastikkeen kanssa että ilman. Lisäksi muovailin kukkamaljakon ja kaksi nukenpäätä, ensimmäiset jotka olen koskaan tehnyt. Toinen nukeista on mustaihoinen, toinen tavallinen pohjolan kalpeanaama. Kumpikin tulee luultavasti olemaan nainen – jostain syystä miesnukkejen teko ei kiinnosta, vaikka toisaalta parralla olisi helppo peittää epämuodostuneet kasvot...

Päitä on muuten ihan mahdottoman vaikea muotoilla: nenästä tulee valtavan kokoinen, otsa ja leuka meinaavat kitistyä olemattomiin! Nukkejen kädet pitää vielä muovailla, ja se on vähintään yhtä haastavaa kuin pään teko. Pitää varoa tekemästä sämpyläkäsiä. Nukkejen "luurangon" väännän piipunrassista. Poltan paistokseni vasta huomenna. Uuni saattaa kyllä kärventää esineet liian tummaksi, lämmönsäädön kanssa on ollut hiukan ongelmia aiemmin.

– Hei, mä ostaisin tämän korvakorun.
– Se on valitettavasti pariton.
– Ei se haittaa, siitä tulee hyvä kattolamppu mun nukkekotiini.

Isä kävi tänään kiinnittämässä nukkekodin etuseinän saranan. Todella paljon työtä on vielä edessä, kunnes Talo Aurinkoinen on asumiskelpoinen. Nukkekotini on kuitenkin tarkoitus olla projekti, joka elää ja muuttuu, ja joka ei välttämättä koskaan tule valmiiksi.

Joitain pieniä asioita olen saanut viime päivinä tehtyä. Pringles-purkista tuli nukkekotiin pönttöuuni. Liimasin siihen "kipsikruunuksi" pitsinauhan, jonka jähmetin valkoisella maalilla. Uunin luukut ja lattian kipinäsuojuksen tein paksusta kullanvärisestä metallipaperista.

Nukkekodin makuuhuoneen seinään liimasin 2 x 2 cm:n peilimosaiikeista palapeilin. Lisäksi kokosin muutaman paperisen elintarvikepakkauksen, jotka tilasin joskus Pienen Pienen nettikaupasta. Pikkuisen muropaketin sisään laitoin siemenhelmiä, joten paketti rapisee aivan kuin aito. Lisäksi sain tänään maalattua makuuhuoneen hyllyn syvänpunaisella maalilla. Alkuperäinen suunnitelmani oli tehdä kaikki nukkekotini huonekalut ja tarvikkeet itse, mutta olen kuitenkin sortunut ostamaan valmiita ja puolivalmiita kalusteita, Euro Minis'iä ja muita edullisia.

Laitan kuvia nukketalosta, kunhan projekti vähän etenee ja saan siskolta digikameran lainaan. Vieläkään en ole muuten ihan varma kuka tai ketkä nukketalooni muuttavat asumaan.

Luvattoman pitkä aika on vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Yritän parantaa tapani. Tulin eilen Virosta, jossa vietin viisi päivää Käsmun kylässä virolais-suomalaisessa kääntäjäseminaarissa. Käsmu sijaitsee Suomenlahden rannalla reilun tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta itään. Ihana paikka mäntyineen ja kauniine taloineen. Keräsin merenrannalta vähän hiekkaa Stellolle Irlantiin lähetettäväksi.

Eilisen kuljeksin Tallinnan kirjakaupoissa ja ostin kassin täyteen luettavaa ja mahdollisesti käännettävääkin. Raatihuoneen torin kupeessa on pieni Nukupood eli nukkekauppa, josta löysin nämä noin 2 cm korkeat keramiikkamukit nukkekotiini.

Tämä huvimaja-pienoishuone (roombox, tittskåp tai kuten Ripitilli sanoo – pönttö) on vielä keskeneräinen. Oikeastaan boxi on huvimajan ja puutarhavajan tai kasvihuoneen yhdistelmä, sillä siellä voi paitsi levähtää puutarhapöydän ääressä nauttimassa appelsiinimehua, myös istuttaa kesäkukkia ruukkuihin ja kasvattaa yrttejä. Monet huvimajan esineistä, kuten luudan, ruukkukukan, siemenpussit, linnunpöntön ja pienen istutuslapion, sain viime kevään puutarha-swapissa. Kiitos vielä kaikille vaihtajille. Oma panokseni swappiin oli "harakanpesä" munineen. Sellainen nököttää tämänkin huvimajan katonreunalla. Huvimajan katon saa irrotettua, joten otin kuvat edestä ja ylhäältä. Ja mittakaava on 1:12.

Tässä on vihdoinkin kuva ensimmäisestä pienoishuoneestani nimeltä Matroonan keittiö. Mittakaavaltaan boxi on vähän pienempi kuin 1:12, ehkä "lundby-kokoa". Keittiön emäntänä häärää siirtokarjalainen ikäneito Matroona, joka pyrkii uudella kotiseudullaan Pohjanmaalla ylläpitämään karjalais-ortodoksista identiteettiään. Harvoja esineitä, jotka Matroona sai otettua mukaansa evakkotaipaleelle, ovat samovaari ja keittiön nurkassa oleva ikoni, suvun aarre Valamon luostarista. Lampukan ikonin eteen taiteili miniatyyriharrastaja Ripitilli-Satu Mikkelistä, kiitos vielä hänelle. Elämä mökissä kissan kanssa on yksinkertaista ja niukkaa, mutta elämäniloinen Matroona-mummo jaksaa vielä leipoa karjalanpiirakoita ja opettaa naapurin lapsille perinteisiä virpoloruja.